Suot ja turpeet

Suo

Suo on kosteikkoalue, jossa kasvien maatumisjäännöksistä muodostuu turvetta. Geologiseksi suoksi määritellään alue, jonka maatuneet suokasvit muodostavat yli 30 senttimetrin paksuisen kerroksen. (GTK:n) inventointeihin on otettu mukaan vain yli 20 hehtaarin suuruiset suoalueet. Näin määriteltynä geologisia soita on yhteensä 5,1 miljoonaan hehtaaria.

Biologisen suon turpeen paksuus on alle 30 senttimetriä ja alueen kasvillisuus muodostuu pääosin suokasveista. Biologisia soita on noin kaksi miljoonaan hehtaaria.

Metsätieteelliset suot käsittävät geologiset suot ja soistumat, myös pinta-alaltaan alle 20 hehtaarin alueet, joita arvioidaan olevan yhteensä 1,8 miljoonaan hehtaaria. Metsätieteellisiä soita on kaikkiaan 8,9 miljoonaan hehtaaria.

Turvemaat käsittävät edellisten lisäksi mm. maatalouskäytössä, säännöstelyaltaina ja kaatopaikkoina olevat suot. Turvemaiden kokonaispinta-alaksi arvioidaan nykyisin 9,4 miljoonaa hehtaaria.

Turve

Turve on huokoinen ja kevyt maalaji, joka on syntynyt suokasvijätteiden maatuessa. Turvetta syntyy koko ajan lisää. Syvimmällä suossa oleva turve on vanhinta ja maatuneinta ainesta, pinnalla oleva taas vähiten maatunutta ja siinä voidaan vielä nähdä kasvikuituja. Turpeen maatuminen määritellään von Postin asteikolla H1 – H10.

Turpeella on erittäin monipuolisia ominaisuuksia. Turpeen energiasisältö on tehnyt siitä merkittävän kotimaisen polttoaineen.

Turpeen energiakäyttö EU:ssa on merkittävää Suomessa, Ruotsissa ja Irlannissa. Baltia on merkittävä kasvuturpeen tuottaja. Suomessa turpeen osuus energiankulutuksesta on 5 – 7 %.

Turvetutkimus

Geologian tutkimuskeskus GTK on kartoittanut vuosikymmeniä Suomen turvevaroja. Vain osa työstä on saatu tehdyksi. (www.gtk.fi)

Teknillinen tutkimuskeskus VTT harjoittaa monipuolista turvealan tutkimusta ja kehitystyötä. Turveruukki Oy on tehnyt turvetuotannon ja ympäristönsuojelun menetelmä- ja laitetutkimuksessa yhteistyötä VTT:n ja Oulun yliopiston kanssa.