Turvetuotanto

Turvetta on sekä luonnontilaisissa soissa, osittain tai kokonaan ojitetuissa soissa että muilla turvemailla, jotka voivat kasvaa metsää tai olla viljelykäytössä. Kansallisen suostrategian mukaisesti turvetuotantoa suunnataan muille kuin luonnontilaisille suoalueille ellei pakottavia alueellisia tarpeita muuhun ole. Luonnontilaisista soista arvokkaimpia otetaan suojeluun. 6-portainen luonnontilaisuusasteikko ohjaa valintoja.

Turveruukki kannattaa soiden lisäsuojelua ja on valmis vaihtamaan arvokkaiksi katsottuja hallussaan olevia turvetuotantovarauksia luonnonsuojelutarkoituksiin. Näin on jo eräissä tapauksissa tehtykin. Muille reservisoilleen Turveruukki hakee aikanaan tuotantolupaa. 

Turvetuotantosuon elinkaari

Turvetuotantosuon elinkaarella tarkoitetaan, että suo turvetuotantovaiheen kautta siirtyy jälkikäyttöön tai palautetaan uudestaan suoksi.Turvetuotanto on vain yksi vaihe suon elinkaaressa.

Jääkauden jälkeen Suomessa ei ollut lainkaan soita. Olosuhteet, kuten maanmuodostus ja ilman kosteus, suosivat kuitenkin soistumista Suomen alueella. Tuhansien vuosien kuluessa noin kolmasosa Suomesta on soistunut. Turvetta on muodostunut otollisilla alueilla noin millimetrin vuosivauhtia. Soistuminen on edelleen jatkuvaa ja turvetta muodostuu maassamme enemmän kuin sitä käytetään. Turvetuotannossa turve poistetaan osittain tai kokonaan, minkä jälkeen alue otetaan ns. jälkikäyttöön, esimerkiksi metsitetään. Soistuminen voi myös alkaa uudestaan, jos ojat tukitaan. Vain osa soista sopii turvetuotantoon.

Jokaiselle yli 10 ha:n suolle on haettava ympäristölupa ennen kuin turvetuotanto voidaan aloittaa. Kun lupa on saatu, suo voidaan valmistella turvetuotantoon ja tuotanto aloittaa siellä noudattaen ympäristöluvassa annettuja määräyksiä. Luvat ovat määräaikaisia. Turvetuotanto loppuu suolla 20 - 30 vuoden kuluttua. Turveruukki luovuttaa vuokraamansa alueet takaisin maanomistajalle.